the last of us - jakso 3

 Jakso 3

Hetken mietin, että katsonko edes oikeaa sarjaa, kun Bill hyppäsi ruutuun. En ollut koskaan ennen nähnyt häntä, edes pelissä. 

Alkoi kuitenkin huvittamaan se, että oikeasti tällä maapallolla elää ihmisiä tälläkin hetkellä, kuten Bill. Bill oli siis varautunut maailmanlopusta kaikkeen mahdolliseen ja valmistautunut omavaraiseen elämään. Bill oli myös varautunut zombeilta ja järjestänyt tonttinsa läheisyyteen erilaisia ansoja, kuten eläimille konsanaan. 

Eräänä päivänä hänen ansaansa astuu ihminen nimeltään Frank, josta Bill on erityisen varuillaan. Bill ei meinaa uskoa hänen sanojaan, mutta nöyrtyy kuitenkin auttamaan miestä hädässä. 

Bill ruokkii hänet, antaa hänen käydä suihkussa sekä antaa puhtaita vaatteita. Minulle tulee sellainen lempeä tunnelma Billistä, vaikka hän onkin hiljainen jurokki. Frankista taas minulle tulee ajatus, että hän on hyvin pahan tahtoinen, eikä hän vaikuta luotettavalle ihmiselle. Jaksoa katsellessani pelkäsin kokoajan, että hän varastaa Billin taskusta aseen ja ampuu hänet.

Kun Bill ja Frank ovat syöneet päivällisen, Frank lupaa poistua paikalta heti kun on saanut soittaa talossa olevaa antiikkista pianoa. Bill painuu heti syvään päätyyn kuultuaan tunteikkaan kappaleen ja häätää Frankin pois soittamasta. Ei tätä kappaletta, hän totetaa ja päätyy itse soittamaan ja laulamaan sitä. 

Kohtaus on toteutettu herkästi ja se tuo tunteita pintaan.

 Sitten Frank kysyy, että ketä tyttöä hän ajatteli ja Bill vastaa, ettei ole mitään tyttöä ja sitten he päätyvät makuuhuoneen puolelle. Frank sanoo, ettei ole huora vaan hän aikoo jäädä pariksi päiväksi Billin luokse ja se käy Billille.

Sitten sarja pomppasi useita vuosia eteenpäin ja minulle tuli yllätyksenä se, että Bill ja Frank päätyivät yhteen. Tulin niin onnelliseksi siitä mitä tapahtui, eikä niin kuin olin aluksi ajatellut.

Frank haluaa hankkia ystäviä, kunnostaa paikkoja ja kutsua heitä kylään. Bill on erittäin vastahakoinen, eikä millään tahtoisi myöntyä Frankin ideoille, rakkaus kuitenkin voittaa. Yllätyksestä ystäviksi, heidän kyläänsä tulee Tess ja Joe. He tutustuvat toisiinsa ja nauttivat päivällisestä kauniissa säässä. Bill ei suostu hellittämään epäilyksiään, vaikka Joe yrittää parhaansa.

Kohtaus, jossa Frank puhuu Tessin kanssa radiosta. Se tuli itselleni yllätyksenä, sillä en osannut odottaa, että idea oli Frankin keksimä. He käyttävät siis radiota ja eri vuosikymmenten musiikkia koodien antamisena. Ensimmäisessä jaksossa Joen radiossa alkaa soida kasaria ja hän ihmettelee, että mitä pahaa on voinut tapahtua. Jaksossa kolme selviää, että mitä pahaa on tapahtunut, kun Joe ja Ellie menevät selvittämään asian Billin ja Frankin kotiin. 

Minusta aika hyviä yksityiskohtia.

Kohtaus, jossa Ellie löytää Billin kirjoittaman kirjeen. Siinä lukee, että löytäjälle, todennäköisesti Joelle. Bill on kirjoittanut kirjeeseen, että Joen pitää pitää Tess aina ja ikuisesti turvassa. Joe tuohtuu asiasta ja hänestä paistaakin sellainen ''olen perinteinen mies, en saa sanoa, enkä näyttää tunteita.'' Todellisuus on toinen, sillä suru painaa päällä. 

Kohtaus, jossa Joe ja Ellie menevät keräämään tarvittavia tavaroita Billin ja Frankin talosta. He menevät Billin punkkeriin, joka on täpöten täynnä sotavarusteita. Minua hieman huvittaa se, että 14 vuotiaalla Elliellä on ehkä ''pieni'' pakkomielle aseisiin. Joe ei nöyrry, eikä anna Ellielle asetta. Ellie ei kuitenkaan aio luovuttaa, vaan päätyy varastamaan aseen lipaston laatikosta. Ellie ei kuitenkaan osannut tarkistaa asetta, sillä aseesta puuttui lipas. Saa nähdä, millaisia ongelmia ase tuo tullessaan.

Jaksosta 3 tuli heittämällä lempi jaksoni, ainakin tähän asti. Jakso herätti minussa niin paljon tunteita ja itkin kohtauksesta toiseen. Bill ja Frank olivat jotenkin niin erilaisia ihmisiä, mutta rakkaus vaan yhdisti heidät ja täydensi toisensa. Olisin voinut katsoa enemmänkin Billin ja Frankin tarinaa, sillä siitä tuli itselleni niin ihana ja tunteikas fiilis. 

xoxo, aivotvuotaa