verta, hikeä ja luksusta

Mulla pyörii tällä hetkellä aika paljon ajatuksia päässä, kun katsoin juuri toisen tuotantokauden loppuun Yle Areenan Verta, hikeä ja luksusta ohjelmasta. Olen käytännössä sanaton, kauhuissani sekä samalla ajattelen itsestäni sitä, miten ajattelematon olen ollut monissa asioissa. 

Koko kauden ajan tunsin surua ja ahdistusta siitä, miten kauheissa paikoissa ne kaikki ihmiset joutuvat elämään ja tekemään töitä. Päälleni painoi myös suuri syyllisyyden tunne.

Tunnen syyllisyyttä esimerkiksi siitä, että en ole kierrättänyt tarpeeksi hyvin. Minulla on ollut aina sellainen ajattelutapa, että ei yhden ihmisen tekeminen muuta mitään, vaan ''kaikkien pitäisi muuttaa, jotta asiat parantuisi tai muuttuisi''. 

Ensimmäinen asia, jonka päätin sarjan lopussa, oli se, että haluan alkaa kierrättämään kaiken. En halua roskata luontoa, en heittää tyhjiä tölkkejä auton ikkunasta ulos ja niin edelleen. Haluan hommata hyvän sekä toimivan kierrätysjärjestelmän kotiin. Löysinkin Ikeasta hyvän ja aion hankkia sen heti tulevina päivinä. 

Meiltä löytyy kotoa suunnilleen tälläinen Ikean HÅLLBAR jo valmiiksi, mutta koen, että tarvitsemme enemmän tilaa kierrättämiselle.

Suunnittelin tämän Hållbarin kaveriksi Ikean SORTERA jäteasioita, jotka voi järjestellä tarpeen mukaisesti. Näitä voi esimerkiksi pinota päällekkäin, mikä ei sitten vie turhaa tilaa!

Sarja herätti myös paljon ajatuksia moniin eri asioihin, kuten omiin tottumuksiin. Haluan suositella tätä ohjelmaa jokaiselle, sillä se voi herättää edes hieman, kun elää täällä rakkaassa koti Suomessa omassa kuplassaan. Herää myös kiitollisuutta siitä, että on etuoikeutettu asumaan täällä, vaikka toisinaan emme keksi kuin valittaa kaikesta.

xoxo, aivotvuotaa